Kiitos äänestäjilleni luottamuksesta

Kiitos kaikille äänestäjilleni. Olen kiitollinen Teille kaikille, että jaksoitte lähteä tuuleen ja sateeseen kirjoittamaan numeroni 141. Tämä äänimäärä 149 (sain kuulla tänään, että minulle oli lopullisessa ääntenlaskennassa löytynyt 10 ääntä lisää) toi minulle varapaikan valtuustoon ja lisäksi saan tehdä edelleen lautakuntatyötä, mistä pidän sillä siellä saa ryhmässä keskustella ja päättää asioista. Näin tämä jo pitkään jatkunut ihmisläheinen vaikuttaminen voi jatkua.

Nämä vaalit olivat keskustalla Kotivaalit nimellä ja nimi oli enne, sillä moni jäi kotiin tai sitten syysmyrsky pyyhkäisi paljon ääniä lähinnä kokoomukselle tai perussuomalaisille. Toivottavasti vaalitappioon kätkeytyy toivon siemen uuteen nousuun. Samoin kuin meidän vaalikampanjassa Vantaalla jakamamme pienet kuusentaimet kasvavat aikanaan hyvissä olosuhteissa suuriksi. Ei pidä pelätä sillä elämän myrskyt heittelevät meitä itsekutakin.

Nyt tässä eletään "välitilassa". Vaaliprojekti on viety loppuun ja pääsen keskittymään joulunaluskursseihin ja myyntikeikkoihin. Ensiksi täytyy siivota työhuone ja haravoida vielä pihaa talvikuntoon.

Toivon kaikkea hyvää elämäänne. Muistan Teitä käynnistäessäni autoni Micran kohti kokouspaikkaa ja iloitsen siitä, että olette valinneet minut "juoksutytöksenne".
Näin saan tuntea itseni tarpeelliseksi ja hyödylliseksi.

Kirjoitan tähän taas lainatun tekstin.

Ainoa mikä pitemmän päälle on ihmisille yhteistä on muutoksen tuntu - ja sitä me kaikki vaistomaisesti välttelemme. (E.B.White)

Luonto paljastaa meille alati muuttuvan maailman. Ei ole kahta samanlaista iltaruskoa. Vuodenajat eroavat toisistaan. Muutoksia tulee vastaan joka päivä niin ihmisissä kuin heidän ympäristössään.
Ihmisillä on monesti jonkinlainen vastahakoisuus muutoksiin. Tosin muutokset saattavat olla surullisia ja tuntua kovilta, mutta miellyttäviäkin muutoksia on, ja toisaalta ikävät muutokset ovat osa elämää ja sen antamaa oppia.
Jokaisen muutoksen myötä ihminen joutuu luopumaan jostakin vanhasta ja tutusta - niin kuin puut luopuvat lehdistään syksyn tullessa. Keväällä kuitenkin kasvaa tilalle uusia lehtiä, ja elämäänkin tulee uutta sisältöä vanhan paikalle. Edessä on kaiken aikaa uusia mahdollisuuksia, uusia tilaisuuksia kasvaa ja kehittyä.

Päivä ennen vaaleja

Kuluneen viikon vapaa-aika on mennyt yhdistyksemme- ja omia esitteitä jakaessa tai sitten
olemme olleet tapaamassa ihmisiä eri alueilla. Tänään olimme taas Tikkuraitilla. Koko raitti oli vaalimökkejä ja telttoja täynnä. Minäkin olin yli viisi tuntia paikalla. Tapasin taas uusia ihmisiä, joilla oli monenlaista kysyttävää. Näissä tapaamisissa tulee esille se, miten monenlaista hätää ja murhetta ihmisillä on. Toki ilon aiheitakin ja leikin laskua piisaa.

Illansuussa lähdin vielä jakamaan viimeisiä vaaliesitteitä. Onneksi oli hyvä sää ja oli ihan mukava kävellä ja ajatella rauhassa asioita. Otin askelmittarin taskuun ja tulihan niitä askelia yli 14 000 askelta. Muutama päivä sitten tein yhtä pitkän lenkin ja kyllä oli jalat kipeät seuraavana päivänä kun äkkiseltään tuli käveltyä niin paljon.

Huomenna täytyy lähteä aikaisin Päiväkumpuun vaalilautakuntaan. Saa nähdä tuleeko syysmyrsky, mitä on ennustettu vaalipäiväksi. Toivottavasti ei ennustukset pidä paikkaansa. Jos on huono sää niin siinä on se pelko, että ihmiset kääntävät vain kylkeä ja se ei meistä ehdokkaista tunnu hyvältä. Ruokatauolla on käytävä itsekin äänestämässä Juhan kanssa kuten tavallisesti vaalipäivänä.

Hyvää vaalipäivää!

Jumbossa ja metsässä, hengen ja sielun ravintoa

Tänään kävin illalla Jumbossa ja kuinka ollakkaan en voinut ohittaa kirjakauppaa. Minulla on tapana käydä katsomassa, mitä uusia ihania kirjoja on tullut myyntiin. Näin taas monta sellaista kirjaa, mitkä on jossain vaiheessa pakko lukea. Sitten huomasin erään sellaisen kirjan, mitä olen monta kertaa selaillut ja sehän oli tarjouksessa, joten se lähti sitten mukaan. Se on ruokakirja ja siinä on ihanan näköisiä ohjeita. Kirjan nimi on Hillasoilta oliivilehtoihin. Täytyy tehdä joku ruoka viikonloppuna kirjan ohjeen mukaan.

Viime sunnuntaina olin ystäväni Helenan kanssa Sipoossa sienessä. Lähdimme keräämään suppilovahveroita. Helena löysi jonkin verran suppiksia mutta minä en yhtään. Jossain vaiheessa sitten löysin kangasrouskuja. Ne olivat vielä ihan kerättäviä, ei ollut matoja kun on ollut jo sen verran kylmää. Ei ollut myöskään hirvikärpäsiä, mitkä ovat aina olleet Sipoon metsissä riesana. Niinhän se on, että missä on hirviä siellä on hirvikärpäsiä. Puolukoitakin oli vielä jonkin verran.

Ihana ruska oli maalannut kallioilla sammaleet kauniin punakirjaviksi. Juteltiin siinä siitä, miten tekee hyvää mennä metsään. Sieltä saa aina mielenrauhaa ja voimaa joka kerran. Ei vain tule aina lähdettyä. Minä keräsin myös sammaleisia risuja ja jäkälää askartelua varten. Teen niistä ovikransseja. Käpyjä täytyy mennä vielä keräämään ennen lumen tuloa. Minulla on monia ovikoristekursseja tulossa ennen joulua, mihin metsänkin antimia voi käyttää. Metsässä kävellessä ideat vilisevät mielesssä. Metsästä saa myös inspiraatioita. Tänään soitti eräs ystävä, joka oli myös lähdössä keräämään suppilovahveroita. Sienestäminen on hyvää hyötyliikuntaa.

Lainattu teksti: Arvokkainta, mitä voimme tehdä oman mielemme hyväksi, on antaa sen välillä levätä: ajatusten pitää saada vaellella ja elää vaihtuvassa valossa kaikessa rauhassa. Vähään aikaan ei tarvitse yrittää tehdä eikä olla mitään. ( May Sarton)

Aina ei ole välttämätöntä täyttää elämäänsä tärkeillä kokouksilla, juhlilla tai muulla kiireisellä toiminnalla. Yhtä hyvin voi pysähtyä tervehtimään postinkantajaa, ruokkia lintuja, vilkuttaa ohikulkeville lapsille. Lähiympäristö tarjoaa tarkalle havainnoitsijalle kokonaisen maailman tutkittavaksi ja nautittavaksi.

Hidasta tänään vauhtia ja herkisty ympäristöllesi.

Ympäristölautakunnan kokouksessa ti 14.10.

Tänään illalla ympäristölautakunnan kokouksessa Vantaan Pakkalassa. Ei ole enää monta kokousta tällä porukalla. On ollut ihan mukava nelivuotiskausi. Vaalien jälkeen vaihtuu ainakin osa porukkaa. Kaikella on aikansa. Saa nähdä miten rouvan käy vaaleissa. Tehtiin yhdessä Juhan kanssa vaalimainos kahteen lehteen Vantaan Lauriin ja Vantaan Sanomiin. Nyt vain sitten jakamaan vaalimainoksia iltaisin ja torstai-iltana Tikkurilaan Tikkuraitille ihmisten pariin muiden keskustalaisten ehdokkaiden kanssa.
Täytyy ruveta nukkumaan, kun huomenna pitää lähteä aikaisin Munkkivuoreen työkeikalle. Kirjoitan kuitenkin tähän päivän tekstin kirjasta, Jokainen päivä on lahja.

Jos et koskaan ole ollut peloissasi etkä nolo etkä loukkaantunut, et ole koskaan ottanut riskejä.
(Julia Soul)

Vältteletkö uusia tuttavuuksia koska pelkäät ettei sinusta pidetä? Nolostutko erehdyksistäsi ja vältät tekemästä samaa erehdystä toistamiseen? Pidätkö itseäsi mitättömänä olentona jos joku loukkaa sinua?
Pelkääminen, ujous ja loukkaantuminen ovat osa elämää. Jos pyrkii välttelemään tuskallisia tunteita, jää paitsi monesta suurenmoisesta seikkailusta. Jos pelkää uusia ihmisiä, ei voi koskaan saada läheistä ystävää. Jos nolostuminen estää yrittämästä uudestaan, moni asia jää oppimatta. Jos pitää loukkaantumisen tunteen sisällään piilossa, ei saa koskaan tietää, että kaikilla muillakin on samanlaisia tunteita.

Yritä tänään uudestaan sitä missä epäonnistuit eilen.

Martti Ahtisaaresta ja muusta la 11.10.08

Eilen ollessani työkeikalla Hesassa eräs asiakas kysyi, olenko kuullut uutista Martti Ahtisaaresta.
Vastasin kieltävästi ja samalla pelkäsin, että hänelle on sattunut jotain ikävää. Sain kuitenkin kuulla, että hänelle on myönnetty Nobelpalkinto. Tieto oli huojentava ja samalla iloinen sillä hänelle oli sitä jo odotettu joitakin vuosia. Se tieto voi nostaa Suomea taas myönteisesti esille. Viime aikoina on Suomesta kiirinyt jo tarpeeksi negatiivisia asioita maailmalle.

Tänään taas ollessani konsulenttikeikalla Espoossa Mankkaalla, keskustelimme kahvitauolla toisen konsulentin kanssa siitä, että miten molemmat olemme olleet kotona lasten ollessa pieniä.
Kummatkin olimme pitäneet siitä, että saimme olla kotona ja ei ole tarvinnut raahata lapsia aikaisin johonkin hoitoon. Tämän kuuli sitten joku nuori nainen ja tuli sanomaan, että jos hän saa lapsia, hänkin haluaisi itse hoitaa lapsensa ainakin jonkin aikaa itse. Oli kiva kuulla, että on vielä nuoria naisia, jotka ajattelevat minun mielestäni "luonnollisesti". Sanoin hänelle, että vaikka hoitaa lapsensa kotona, koti ei ole mikään vankila. Silloin voi harrastaa ja opiskella siinä samalla. Ja vaikka ajatella, mitä aikoo sitten isona tehdä. Itse ajattelin aikanaan, että jos ajattelee perhettä kokonaisuutena, eikä vain itsekkäästi, mitä minä haluan niin siitä seuraa siunaus.

Muusikon täytyy tuottaa musiikkia, taiteilijan maalata, runoilijan kirjoittaa, jos hän haluaa elää rauhassa oman itsensä kanssa. Ihmisen on oltava se mikä hänen on oltava. (Abraham Maslow)

Sama pätee ompelijaan, puuseppään, kotiäitiin, lakimieheen tai asentajaan. Täytyy ensin löytää oma itsensä, sitten on vain oltava mitä on.
Jotkut löytävät itsensä jo varhaisessa elämänvaiheessa ja pyrkivät kehittymään oikeaan suuntaan. On kysyttävä itseltään mitä haluaa, millainen haluaa olla, mitä haluaa tehdä, missä uskoo olevansa hyvä. Vastaukset tulevat omasta sisimmästä, ja niiden avulla voi ryhtyä muokkaamaan itseään siksi mitä haluaa olla.

Millainen ihminen sinä olet? Millaiseksi haluat tulla?

HS:n vaaliteltta Korsossa tänään

Luin aamulla Hesarista, että tänään on Korson keskustassa HS:n vaalikiertueen vaaliteltta. Tämä tuli kyllä äkkiä. Konsulenttikeikka oli tältä päivältä peruuntunut, joten ajattelin, että lähden katsomaan, kuinka paljon väkeä tilaisuuteen tulee. Aurinkoinen sääkään ei ollut houkutellut paikalle kuin vain kourallisen ehdokkaita ja minä olin ainoa naisehdokas. Paikallisia ihmisiäkin oli vähän mutta kuitenkin niin, että aina joku kuitenkin pysähtyi keskustelemaan paikallisista asioista. Jokunen tuttavakin oli tullut paikalle. Kyllä kannatti lähteä, sain ainakin hyvän mielen. Ihmisistä saa voimaa ja tuntee, että ei ole turhaan ehdokkaana.

Huomenna sitten Stokkan Hulluille päiville työkeikalle myymään hullun paljon kuten ennenkin.

Tälle aurinkoiselle päivälle sopii tämän päivän teksti kirjasta - Jokainen päivä on lahja.

Aurinko on elämän antaja... puhun sille kuin jumalalle. (Peter Firth)

Kun uskoo itseään suurempaan voimaan, se tuntuu samalta kuin tieto, että aurinko on taivaalla meitä lämmittämässä. Auringon loiste valaisee kaiken - puut, lumihiutaleet, ystävien kasvot. Auringon lämpö kasvattaa siemenestä kasvin, joka kukkii ja tekee hedelmää. Aurinko on keskus, jonka ympäri maa pyörii. Aurinko antaa lämpöä ja valoa silloinkin, kun se on pilven takana näkymättömissä.
Usko korkeampaan voimaan voi olla yhtä ravitseva ja lämmittävä asia kuin aurinko. Pilvisinä masennuksen päivinä se lohduttaa. Myös pyrkimys itsensä kehittämiseen on kasvattavaa ja lohtua tuova tukipilari, jonka avulla selviytyy vaikeistakin ajoista.

Mikä antaa sinulle voimaa tänään?

Sunnuntai 5.10.08 Tikkurilan maalaismarkkinat

Tänä viikonloppuna oli Tikkurilan maalaismarkkinat. Olikohan ne nyt jo kahdennetkymmenennet, vai miten ne nyt olivat. Kauan kuitenkin. Puolueille oli varattu telttapaikat kaupungintalon eteen. Kun menin sinne puoliltapäivin, hyörinä oli jo käynnissä.
Me keskustalaiset jaoimme taas kuusen taimia ja omia vaalikortteja. Ihmiset ottivat mielellään taimen. Jotkut sanoivat laittavansa sen ruukkuun parvekkeelle tai sitten pihalleen tai vievänsä mökille. Mikä minnekin päin rakasta kotimaata. Siinä oli mukava vaihtaa ajatuksia ja puhua päivän politiikkaa. Aurinko paistoi ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Alkoi jo itsekin päästä vauhtiin tässä vaalitouhussa. Sitä yksin ollessa ajattelee, että pitäis taas lähteä ja jää joskus jahkailemaan ja tuntuu, että olis paljon muutakin tekemistä. Pitää vain irrottautua ja lähteä. Kolme viikkoa ja sitten tämä projekti on ohi. Muutamia tuttuja tapasin ja sain vaihtaa myös heidän kanssaan kuulumisia. Eräs minun "kanta-asiakas" kurssilainen otti jaettavakseen vaalikorttejani. Hän on aikaisemminkin auttanut minua. Se tuntuu tosi kivalta.

Laitan tähän taas lainauksen päivän tekstistä "Jokainen päivä on lahja".

Rakas, pidä huolta itsestäsi, niin minäkin itsestäni huolehdin. Tämä muista yksinäisyydessäsi: voimme vapaita olla kumpikin. (Mary Lee George)

Yksinäisyys on tunne, jonka ihminen kokee sisimmässään. Sitä ei aiheuta toisen ihmisen käytös, ja se on eri asia kuin yksin oleminen. Kaikki ovat kokeneet yksinolon ja nauttineet siitä - vaikkapa kävelleet kaikessa rauhassa joen rannalla hiljaa hyräillen. Yksinäisyys tarkoittaa, että tuntuu siltä kuin kukaan ei välittäisi eikä olisi kiinnostunut.
Joskus täytyy sallia itselleen tämäkin tunne, täytyy hyväksyä se yhtenä elämän osatekijänä. Ystävältä tai rakastetulta voi pyytää apua yksinäisyyteen. Rakkaan ihmisen kiintymyksenosoitus pyyhkäisee nopeasti pois ikävät tunteet. On kuitenkin pidettävä mielessä, että yksinäisyys on osa elämää, ja sen kautta opimme kokemaan yhdessäolon hetket entistäkin nautittavampina.

Totuttele hyväksymään myös yksinäisyys.

Tiistai 30.9.08

Eilen en jaksanut kirjoittaa, kun olin Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa
Kvartettia. Tähän teatteriesitykseen on ollut vaikea saada lippuja. Ei ihme, sillä
se oli todella hyvä. Kyllä sai nauraa Pöystin, Valkaman, Forssellin ja Litjan hassutuksille.
Kannattaa mennä katsomaan. Vähän vaikeuksia oli nauramisessa, sillä olin aamulla
ollut hammaslääkärissä. Yläleukaan asennettiin keinojuuri hammasimplanttia varten.
Se ei olekaan ihan pikku juttu. Jälkikäteen tuli turvotusta ja jomotusta. Mutta se on
onneksi ohi. Muutamaan päivään tulee välttää liiallista rasitusta.

Päivän teksti:

Mikä tekee kodista aivan erityisen paikan? Onko se muoto, mattojen väri vai kalustuksen tyyli?
Tuskinpa. Rakkaus johonkin paikkaan syntyy pikemminkin siitä, mitä ei näe, siitä mitä siellä
ollessaan tuntee. Kotona on kaikki tuttua, tuoksut, toiminta, ihmiset.
Kun jäämme ihailemaan tähtien kauneutta, tapahtuu sisimmässämme jotakin: koemme
hengästyttävää iloa. Kaunis päivä ja jonkun erityisen ihmisen tapaaminen ovat ohimeneviä
tapahtumia, joista ei jää näkyvää jälkeä, mutta ne voivat lämmittää sydäntä ja jättää muistoja
pitkäksi aikaa.
Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Se on näkymätön tekijä joka voi muuttaa koko
elämän kauniiksi.

Tee tänään elämästä kaunis.

Perjantai 26.9.08

Tänään on kuukausi vaalipäivään ja tänään oltiin eka kertaa vaalikiertueella. Aloitimme
Korsosta, Ilolasta ja Tikkurilasta. Jaoimme esitteitä ja kuusentaimia. Ihmiset ottivat
taimet vastaan mielellään. Eräs ihminen kysyi minulta, että olenko kansanedustaja.
Sanoin, että en mutta olen ollut eduskuntavaaliehdokkaana. Kävimme hyviä keskusteluja.
Keskusta on hyväksytty tänne eteläänkin hyvin. Kukaan ei ole ainakaan minulle sanonut,
että se on se maalaisten puolue. Meillä ehdokkailla oli hyvä ja innostunut mieli. Kyllä se
tästä.

Laitan tähän taas päivän tekstin kirjasta Jokainen päivä on lahja.

On vaikea kuvitella suurta riemua ja innostusta ilman muita ihmisiä. Ei juhlissakaan ole
hauskaa, jos osanottajia on vain yksi.
Ilo kasvaa suhteesta muihin ihmisiin. Muisto hauskoista yhteisistä hetkistä lohduttaa
yksinäisyydessä ja auttaa vaikeiden aikojen ylitse. Yhdessä ihmiset kohtaavat niin
hyvän kuin pahankin, ja yhdessä kokeminen on palkitsevaa kaikille osapuolille. Jos
erimielisyyksiä tuntuu joskus olevan liikaa, voi keskittyä siihen mikä yhteisyydessä on
hyvää: tunteet, ystävyys, kasvu, luottamus, turvallisuus. Hengitämme kaikki samaa
ilmaa ja elämme samassa maailmassa. Yhdessä pyrimme rakentamaan hyvän ja turvallisen
maailman.

Mikä sinulle ja läheisillesi on tänään yhteistä?

Torstai 25.9.08

Tänään saimme vaalinumerot ja minun numeroni on 141. Täytyy viikonlopulla yhdessä
poikieni kanssa ruveta tekemään vaalikortteja. Näihinkin sivuihin tulee jonkinverran
muutoksia. On se hyvä, että on tuota apua omasta takaa.

Tänään on ollut tosi hieno päivä. Aurinko on paistanut ja on ollut mukavaa kerätä omenoita
sekä haravoida syksyn lehtiä. Tänä syksynä on runsas omenasato. Joka aamu katson ensimmäisenä, joko on krassini paleltuneet kukkapenkissä. Siitä näkee, onko ollut pakkasta. Krassit ovat niin kylmänarkoja.

Leivoin taas omenapiirakkaa. Se on mieheni herkkua ja minäkin syön sitä ihan liikaa.
Ja usein vielä vaniljajäätelön kanssa. Se kun tuppaa jäämään vyötärölle niin oli ihan pakko mennä kuntosalille polttamaan kaloreita.

Laitan tähän tämän piirakkaohjeeni, jos joku haluaa sitä kokeilla.

Marja-Liisan omenapiirakka

125 g voita
n. 1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voidellaan piirakkavuoka ja korppujauhotetaan. Voi ja sokeri vaahdotetaan keskenään, lisätään
vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoitetaan aineet ja painellaan taikina vuokaan niin, että taikina
nousee vuoan reunoille. Sitten tehdään täyte:

2 prk vaniljarahkaa esim. Rainbow, saa S-marketeista
1 rkl perunajauh.
1/2 sitruunan mehu (ei välttämätön)

Sekoitetaan yllä olevat aineet kulhossa ja kaadetaan piirakkapohjalle. Sitten pestään ja
kuoritaan omenat. Viipaloidaan omenat ja asetellaan vuokaan, alkaen uloimmasta reunasta
vuoan keskustaan päin. Sekoitetaan hienosokeri ja kaneli keskenään ja sirotellaan piirakan
päälle ja eikun uuniin n. 25 min. 200 asteeseen. Nautitaan vaniljajäätelön kanssa hyvässä
seurassa. On nopea valmistaa.

Tämän päivän Hesarissa oli juttu, että kaksi naista oli eksynyt Sipoon metsässä sieniretkellä.
Helikopteri oli löytänyt. Näille naisille oli käynyt kuin minulle viime kesänä. Minä olin kuitenkin
yksin. Onneksi oli kännykkä mukana ja soitin miehelleni, että mitä teen sillä en tiedä, mihin
suuntaan menen. Se on kauhea tunne. Ajattelin vain, että nyt ei kannata panikoitua.
Sain ohjeen, että kuuntele, missä päin kuuluu autojen humina ja lähde ääntä kohti. Tein näin
ja löysin polun, mikä vei autolleni.

Tervetuloa vaaliblogiini!

Tulen kirjoittamaan vaalien alla asioista, mitkä ovat nousseet sydämelle ja, mitä haluan jakaa kanssanne. En ole pitkään aikaan kirjoitellut mutta nyt aloitan taas, koska olen ostanut uuden hienon läppärin (LG). Niin pakkohan se on alkaa kirjoittamaan. Tällä on mukava kirjoittaa ja tämä on naisellinen, pieni ja pinkin värinen. Kun menin mieheni kanssa ostamaan tätä konetta niin siellä kaupassa oli näitä läppäreitä pitkä rivi. Menin heti kokeilemaan tätä, koska väri miellytti. Eihän se ole sama minkävärisellä koneella sitä kirjoittaa. Se on vähän samanlaista kuin ostaisi auton, siinäkin on värillä väliä.

Yllä oleva oli kevennys sillä tunnelma on ollut hämmentävä ja epätodellinen eilisen
Kauhajoen ampumistapahtuman vuoksi. Joko taas tällainen teko. Ei voi olla totta. Radio ja TV on uutisoinut tunnista tuntiin tapahtunutta. Lehdistä olen lukenut ja kyyneleet ovat nousseet
silmiin, kun ajattelee sitä tuskaa ja murhetta, mitä varsinkin läheiset ovat joutuneet
kohtaamaan. Ei tässä auta kuin ajatella, että läheiset saisivat voimaa selvitä tästä ja saada
apua purkamaan surua. Suruaika kestää vuosia ja jakaa elämää niin, että on aika ennen tätä
tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen. Itseänikin on kuolema koskettanut läheltä, joten tiedän
miltä tuntuu kun menettää läheisen.

Lainaan tähän tekstin kirjasta; Jokainen päivä on lahja. Tämä teksti on juuri eilisen päivän
kohdalla ja sopii tuohon tilanteeseen joiltain osin.

Emme arvaakaan millaisia ihmeitä elämässämme tai toisen ihmisen elämässä tapahtuu, kun
toimimme parhaamme mukaan. (Helen Keller)

Ei pidä aliarvioida tekojensa merkitystä toiselle ihmiselle. Sairaalaan joutunut voi odottaa
päiväkausia, että saisi kortin tai puhelinsoiton ystäviltään. Ne, jotka eivät ota yhteyttä,
menettävät arvoaan ystävinä hänen silmissään, ja samalla hän oppii arvostamaan entistä
enemmän niiden ystävyyttä, jotka häntä muistavat.
Pienikin teko voi olla yllättävän tärkeä lähimmäistemme silmissä. Kun sen tietää, pyrkii
kaikin mahdollisin keinoin ilahduttamaan ja auttamaan toisia. Ystävää kannattaa muistaa aina. Ystävyys ja ystävän tuki auttavat meitä eteenpäin elämän polulla.

Mieti, millä tavalla ystäväsi ovat ilahduttaneet sinua ja mitä voit itse tehdä heidän
hyväkseen tänään.