torstai 25. syyskuuta 2008

Torstai 25.9.08

Tänään saimme vaalinumerot ja minun numeroni on 141. Täytyy viikonlopulla yhdessä
poikieni kanssa ruveta tekemään vaalikortteja. Näihinkin sivuihin tulee jonkinverran
muutoksia. On se hyvä, että on tuota apua omasta takaa.

Tänään on ollut tosi hieno päivä. Aurinko on paistanut ja on ollut mukavaa kerätä omenoita
sekä haravoida syksyn lehtiä. Tänä syksynä on runsas omenasato. Joka aamu katson ensimmäisenä, joko on krassini paleltuneet kukkapenkissä. Siitä näkee, onko ollut pakkasta. Krassit ovat niin kylmänarkoja.

Leivoin taas omenapiirakkaa. Se on mieheni herkkua ja minäkin syön sitä ihan liikaa.
Ja usein vielä vaniljajäätelön kanssa. Se kun tuppaa jäämään vyötärölle niin oli ihan pakko mennä kuntosalille polttamaan kaloreita.

Laitan tähän tämän piirakkaohjeeni, jos joku haluaa sitä kokeilla.

Marja-Liisan omenapiirakka

125 g voita
n. 1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voidellaan piirakkavuoka ja korppujauhotetaan. Voi ja sokeri vaahdotetaan keskenään, lisätään
vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoitetaan aineet ja painellaan taikina vuokaan niin, että taikina
nousee vuoan reunoille. Sitten tehdään täyte:

2 prk vaniljarahkaa esim. Rainbow, saa S-marketeista
1 rkl perunajauh.
1/2 sitruunan mehu (ei välttämätön)

Sekoitetaan yllä olevat aineet kulhossa ja kaadetaan piirakkapohjalle. Sitten pestään ja
kuoritaan omenat. Viipaloidaan omenat ja asetellaan vuokaan, alkaen uloimmasta reunasta
vuoan keskustaan päin. Sekoitetaan hienosokeri ja kaneli keskenään ja sirotellaan piirakan
päälle ja eikun uuniin n. 25 min. 200 asteeseen. Nautitaan vaniljajäätelön kanssa hyvässä
seurassa. On nopea valmistaa.

Tämän päivän Hesarissa oli juttu, että kaksi naista oli eksynyt Sipoon metsässä sieniretkellä.
Helikopteri oli löytänyt. Näille naisille oli käynyt kuin minulle viime kesänä. Minä olin kuitenkin
yksin. Onneksi oli kännykkä mukana ja soitin miehelleni, että mitä teen sillä en tiedä, mihin
suuntaan menen. Se on kauhea tunne. Ajattelin vain, että nyt ei kannata panikoitua.
Sain ohjeen, että kuuntele, missä päin kuuluu autojen humina ja lähde ääntä kohti. Tein näin
ja löysin polun, mikä vei autolleni.

Ei kommentteja: