Tiistai 30.9.08

Eilen en jaksanut kirjoittaa, kun olin Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa
Kvartettia. Tähän teatteriesitykseen on ollut vaikea saada lippuja. Ei ihme, sillä
se oli todella hyvä. Kyllä sai nauraa Pöystin, Valkaman, Forssellin ja Litjan hassutuksille.
Kannattaa mennä katsomaan. Vähän vaikeuksia oli nauramisessa, sillä olin aamulla
ollut hammaslääkärissä. Yläleukaan asennettiin keinojuuri hammasimplanttia varten.
Se ei olekaan ihan pikku juttu. Jälkikäteen tuli turvotusta ja jomotusta. Mutta se on
onneksi ohi. Muutamaan päivään tulee välttää liiallista rasitusta.

Päivän teksti:

Mikä tekee kodista aivan erityisen paikan? Onko se muoto, mattojen väri vai kalustuksen tyyli?
Tuskinpa. Rakkaus johonkin paikkaan syntyy pikemminkin siitä, mitä ei näe, siitä mitä siellä
ollessaan tuntee. Kotona on kaikki tuttua, tuoksut, toiminta, ihmiset.
Kun jäämme ihailemaan tähtien kauneutta, tapahtuu sisimmässämme jotakin: koemme
hengästyttävää iloa. Kaunis päivä ja jonkun erityisen ihmisen tapaaminen ovat ohimeneviä
tapahtumia, joista ei jää näkyvää jälkeä, mutta ne voivat lämmittää sydäntä ja jättää muistoja
pitkäksi aikaa.
Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Se on näkymätön tekijä joka voi muuttaa koko
elämän kauniiksi.

Tee tänään elämästä kaunis.

Perjantai 26.9.08

Tänään on kuukausi vaalipäivään ja tänään oltiin eka kertaa vaalikiertueella. Aloitimme
Korsosta, Ilolasta ja Tikkurilasta. Jaoimme esitteitä ja kuusentaimia. Ihmiset ottivat
taimet vastaan mielellään. Eräs ihminen kysyi minulta, että olenko kansanedustaja.
Sanoin, että en mutta olen ollut eduskuntavaaliehdokkaana. Kävimme hyviä keskusteluja.
Keskusta on hyväksytty tänne eteläänkin hyvin. Kukaan ei ole ainakaan minulle sanonut,
että se on se maalaisten puolue. Meillä ehdokkailla oli hyvä ja innostunut mieli. Kyllä se
tästä.

Laitan tähän taas päivän tekstin kirjasta Jokainen päivä on lahja.

On vaikea kuvitella suurta riemua ja innostusta ilman muita ihmisiä. Ei juhlissakaan ole
hauskaa, jos osanottajia on vain yksi.
Ilo kasvaa suhteesta muihin ihmisiin. Muisto hauskoista yhteisistä hetkistä lohduttaa
yksinäisyydessä ja auttaa vaikeiden aikojen ylitse. Yhdessä ihmiset kohtaavat niin
hyvän kuin pahankin, ja yhdessä kokeminen on palkitsevaa kaikille osapuolille. Jos
erimielisyyksiä tuntuu joskus olevan liikaa, voi keskittyä siihen mikä yhteisyydessä on
hyvää: tunteet, ystävyys, kasvu, luottamus, turvallisuus. Hengitämme kaikki samaa
ilmaa ja elämme samassa maailmassa. Yhdessä pyrimme rakentamaan hyvän ja turvallisen
maailman.

Mikä sinulle ja läheisillesi on tänään yhteistä?

Torstai 25.9.08

Tänään saimme vaalinumerot ja minun numeroni on 141. Täytyy viikonlopulla yhdessä
poikieni kanssa ruveta tekemään vaalikortteja. Näihinkin sivuihin tulee jonkinverran
muutoksia. On se hyvä, että on tuota apua omasta takaa.

Tänään on ollut tosi hieno päivä. Aurinko on paistanut ja on ollut mukavaa kerätä omenoita
sekä haravoida syksyn lehtiä. Tänä syksynä on runsas omenasato. Joka aamu katson ensimmäisenä, joko on krassini paleltuneet kukkapenkissä. Siitä näkee, onko ollut pakkasta. Krassit ovat niin kylmänarkoja.

Leivoin taas omenapiirakkaa. Se on mieheni herkkua ja minäkin syön sitä ihan liikaa.
Ja usein vielä vaniljajäätelön kanssa. Se kun tuppaa jäämään vyötärölle niin oli ihan pakko mennä kuntosalille polttamaan kaloreita.

Laitan tähän tämän piirakkaohjeeni, jos joku haluaa sitä kokeilla.

Marja-Liisan omenapiirakka

125 g voita
n. 1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voidellaan piirakkavuoka ja korppujauhotetaan. Voi ja sokeri vaahdotetaan keskenään, lisätään
vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoitetaan aineet ja painellaan taikina vuokaan niin, että taikina
nousee vuoan reunoille. Sitten tehdään täyte:

2 prk vaniljarahkaa esim. Rainbow, saa S-marketeista
1 rkl perunajauh.
1/2 sitruunan mehu (ei välttämätön)

Sekoitetaan yllä olevat aineet kulhossa ja kaadetaan piirakkapohjalle. Sitten pestään ja
kuoritaan omenat. Viipaloidaan omenat ja asetellaan vuokaan, alkaen uloimmasta reunasta
vuoan keskustaan päin. Sekoitetaan hienosokeri ja kaneli keskenään ja sirotellaan piirakan
päälle ja eikun uuniin n. 25 min. 200 asteeseen. Nautitaan vaniljajäätelön kanssa hyvässä
seurassa. On nopea valmistaa.

Tämän päivän Hesarissa oli juttu, että kaksi naista oli eksynyt Sipoon metsässä sieniretkellä.
Helikopteri oli löytänyt. Näille naisille oli käynyt kuin minulle viime kesänä. Minä olin kuitenkin
yksin. Onneksi oli kännykkä mukana ja soitin miehelleni, että mitä teen sillä en tiedä, mihin
suuntaan menen. Se on kauhea tunne. Ajattelin vain, että nyt ei kannata panikoitua.
Sain ohjeen, että kuuntele, missä päin kuuluu autojen humina ja lähde ääntä kohti. Tein näin
ja löysin polun, mikä vei autolleni.

Tervetuloa vaaliblogiini!

Tulen kirjoittamaan vaalien alla asioista, mitkä ovat nousseet sydämelle ja, mitä haluan jakaa kanssanne. En ole pitkään aikaan kirjoitellut mutta nyt aloitan taas, koska olen ostanut uuden hienon läppärin (LG). Niin pakkohan se on alkaa kirjoittamaan. Tällä on mukava kirjoittaa ja tämä on naisellinen, pieni ja pinkin värinen. Kun menin mieheni kanssa ostamaan tätä konetta niin siellä kaupassa oli näitä läppäreitä pitkä rivi. Menin heti kokeilemaan tätä, koska väri miellytti. Eihän se ole sama minkävärisellä koneella sitä kirjoittaa. Se on vähän samanlaista kuin ostaisi auton, siinäkin on värillä väliä.

Yllä oleva oli kevennys sillä tunnelma on ollut hämmentävä ja epätodellinen eilisen
Kauhajoen ampumistapahtuman vuoksi. Joko taas tällainen teko. Ei voi olla totta. Radio ja TV on uutisoinut tunnista tuntiin tapahtunutta. Lehdistä olen lukenut ja kyyneleet ovat nousseet
silmiin, kun ajattelee sitä tuskaa ja murhetta, mitä varsinkin läheiset ovat joutuneet
kohtaamaan. Ei tässä auta kuin ajatella, että läheiset saisivat voimaa selvitä tästä ja saada
apua purkamaan surua. Suruaika kestää vuosia ja jakaa elämää niin, että on aika ennen tätä
tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen. Itseänikin on kuolema koskettanut läheltä, joten tiedän
miltä tuntuu kun menettää läheisen.

Lainaan tähän tekstin kirjasta; Jokainen päivä on lahja. Tämä teksti on juuri eilisen päivän
kohdalla ja sopii tuohon tilanteeseen joiltain osin.

Emme arvaakaan millaisia ihmeitä elämässämme tai toisen ihmisen elämässä tapahtuu, kun
toimimme parhaamme mukaan. (Helen Keller)

Ei pidä aliarvioida tekojensa merkitystä toiselle ihmiselle. Sairaalaan joutunut voi odottaa
päiväkausia, että saisi kortin tai puhelinsoiton ystäviltään. Ne, jotka eivät ota yhteyttä,
menettävät arvoaan ystävinä hänen silmissään, ja samalla hän oppii arvostamaan entistä
enemmän niiden ystävyyttä, jotka häntä muistavat.
Pienikin teko voi olla yllättävän tärkeä lähimmäistemme silmissä. Kun sen tietää, pyrkii
kaikin mahdollisin keinoin ilahduttamaan ja auttamaan toisia. Ystävää kannattaa muistaa aina. Ystävyys ja ystävän tuki auttavat meitä eteenpäin elämän polulla.

Mieti, millä tavalla ystäväsi ovat ilahduttaneet sinua ja mitä voit itse tehdä heidän
hyväkseen tänään.